Hiljaisen viikon ehtoollinen

Ensimmäinen lukukappale
Jes. 52: 13-15
Katso, minun palvelijani menestyy:
hänestä tulee korkea, ylhäinen ja suuri.
Ja kuitenkin monet järkyttyivät hänet nähdessään
– tuskin häntä enää ihmiseksi tunsi,
niin kammottavasti hänet oli runneltu.
Mutta hän saattaa vielä ihmetyksiin kansat,
hänet nähdessään kuninkaat mykistyvät,
sillä sen, mitä heille ei koskaan kerrottu,
sen he saavat nähdä,
mistä he eivät ikinä ole kuulleet,
sen he saavat nyt kokea.

Toinen lukukappale
1. Kor. 1: 18-19
Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima. Onhan kirjoitettu:
– Minä hävitän viisaitten viisauden
ja teen tyhjäksi ymmärtäväisten ymmärryksen.

Evankeliumi
Luuk. 22: 63-23: 12
Miehet, joiden käsissä Jeesus oli, pilkkasivat ja löivät häntä. He peittivät hänen silmänsä ja sanoivat: ”Profetoi nyt! Kuka sinua löi?” Monella muullakin tavalla he herjasivat häntä.
Kun päivä koitti, kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja lainopettajat neuvoston istuntoon. Jeesus tuotiin heidän eteensä, ja he sanoivat hänelle: ”Jos olet Messias, niin sano se meille.” Hän vastasi: ”Jos sen teille sanon, te ette usko. Ja jos jotakin kysyn, te ette vastaa. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Kaikkivaltiaan oikealla puolella.” Silloin he kaikki kysyivät: ”Oletko sinä siis Jumalan Poika?” Jeesus vastasi heille: ”Itsepä te niin sanotte.” Silloin he sanoivat: ”Mitä me enää todisteita tarvitsemme! Mehän olemme kuulleet sen hänen omasta suustaan.”
He lähtivät sieltä kaikki yhdessä, veivät Jeesuksen Pilatuksen eteen ja rupesivat esittämään syytöksiä häntä vastaan. He sanoivat: ”Me olemme todenneet, että tämä mies johtaa kansaamme harhaan. Hän kieltää maksamasta veroa keisarille ja väittää olevansa Messias, kuningas.” Pilatus kysyi Jeesukselta: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” ”Sinä sen sanoit”, Jeesus vastasi. Pilatus sanoi ylipapeille ja väkijoukolle: ”En voi havaita tämän miehen syyllistyneen mihinkään rikokseen.” Mutta he pysyivät itsepintaisesti syytöksissään ja sanoivat: ”Hän villitsee kansaa, kulkee opettamassa joka puolella Juudeaa, Galileasta tänne asti.”
Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, sillä tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.
Herodes ilahtui kovin nähdessään Jeesuksen, sillä hän oli jo pitkään halunnut tavata hänet. Hän oli kuullut Jeesuksesta ja toivoi, että tämä tekisi hänen nähtensä jonkin ihmeteon. Hän kyseli Jeesukselta kaikenlaista, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja lainopettajat, jotka olivat paikalla, syyttivät Jeesusta kiivaasti. Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat nyt kohdella Jeesusta halveksuvasti. Herodes teki Jeesuksesta pilkkaa puettamalla hänet komeaan pukuun, ja sitten hän lähetti Jeesuksen takaisin Pilatuksen luo. Tuona päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät; siihen saakka he olivat olleet vihoissa keskenään.

Saarna
On sanottu, että risti on samanaikaisesti ihmiskunnan suurin häpeän ja ilon aihe. Päivän teksteissä näemme Jeesuksen halveksunnan kohteena, syytettynä vaikka hän ei ollut tehnyt mitään väärin.

Tämä kertomushan johtaa Golgatalle, ristille. Ihmisten heikkous, syntisyys, viha – pakottaa Kristuksen tuskien tielle. Kuitenkin, hän valitsee sen myös omasta tahdostaan, ja taivaallisen Isän tahdosta. Näin Jumalan rakkaus tulee meille lopullisesti tunnetuksi. Niin paljon hän meitä rakastaa, että antaa poikansa kärsiä ja kuolla. Niin iso on meidän heikkoutemme, pelomme ja vihamme, meidän syntimme, että kun näemme yhden täydellisen, rakastavan ja pyhän elämän, ihmiskunta valitsee sen lopettamisen.

Puhe rististä on hulluutta, niille jotka eivät pelastu. Se on hulluutta, koska Jumala näyttäytyy heikkona, inhimillisenä. Se on hulluutta, koska ylösnousemukseen ei haluttu uskoa. Se on hulluutta, koska ihminen ei itsessään osaa ottaa vastaan tätä Jumalan viisautta. Ristillä, ja tuskien tiellä, Jeesus käy samaa tietä mitä me ihmisetkin. Jumala itsee kulkee meidän keskellä. Mutta, siinä missä me yritäisimme välttää tuskaa jopa muiden kustannuksella, Jumalan rakkaus Kristuksessa käy tuskaa ja kuolemaa kohtaan, koska rakkaus, koska pyhyys vaatii sen. Se mikä on oikein tulee näkyväksi. Jumalalla on voima kärsimyksen kautta vapauttaa meidät synnistä. Ja koska hänellä on se voima, hän myös käyttää sitä. Jumalan pyhyys ei salli sitä, että hän vain katsoisi vierestä kun ihmiskunta ajautuu syvemmälle syntiin ja kärsimykseen, vaan hän tulee ihmiseksi, tulee itse kärsiväksi, koska hän tietää voivansa pelastaa meidät käymällä suoraa taistelua pahan, kuoleman ja kärsimyksen kanssa.

Tänään, ehtoollisella, saamme tulla osallisiksi tätä Jumalan kärsimystä. Kristuksen ruumis ja veri, joka on vuodatettu meidän puolestamme annetaan meille lahjana, niin että voisimme olla yhtä hänen kanssa. Siinä, leivässä ja viinissä, tulemme osallisiksi sitä pyhyyttä ja rakkautta, joka vuodattaa itsensä ihmiskunnan puolesta. Siinä, meille tarjotaan armon ateriaa, missä saamme uskossa ottaa vastaan itse Jumalan. Ristinkuolemansa kautta, ja ylösnousemuksensa kautta, Jeesus voittaa pahan vallan, ja näyttää meille pyhyyden tien. Ehtoollisessa meidät liitetään siihen kärsimykseen, ja siihen rakkauden voittoon, minkä muistamme pääsiäisenä.

Ja ehtoollinen muistuttaa meitä rististä, siitä häpeästa ja siitä ilosta, mikä ihmiskunnalla on siinä. Se, että meissä kaikissa piilee se puoli joka aiheuttaa Jumalalle kärsimystä on meille häpeän aihe, mutta kuinka paljon suurempi onkaan se ilo mikä annetaan meille armossa. Vaikka meissä onkin taipumus syntiin, on Jumalan pyhyys ja rakkaus sen voittanut. Ja tuskiensa kautta, on Kristus sen todistanut.