Ensimmäinen lukukappale
Psalmista 119
Herra, osoita minulle uskollisuutesi,
auta minua, tee lupauksesi mukaan!
Sinun sanaasi minä turvaan,
sen avulla pystyn vastaamaan pilkkaajille.
Älä jätä suutani totuuden sanaa vaille,
minä panen toivoni sinun päätöksiisi.
Minä noudatan aina sinun lakiasi,
aina ja ikuisesti.
Sinun säädöstesi mukaan minä tahdon elää,
ja siksi voin kulkea kevein mielin.
Kuninkaittenkin edessä kerron arkailematta sinun liitostasi.
Sinun käskyistäsi minä saan ilon, ne ovat minullerakkaat.
Minä kohotan käteni sinun puoleesi,
minä tutkistelen sinun käskyjäsi.
Ne ovat minulle rakkaat.
Toinen lukukappale
Apostolien teoista, luvuista 6 ja 7
Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa.
Silloin Stefanoksen vastustajat värväsivät joitakin miehiä sanomaan: ”Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta.” He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: ”Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut.” Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot.
Stefanos puhui: ”Te niskuroijat, ympärileikatut mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä – niin kuin isänne, niin myös te! Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet! Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet.”
Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. Hän sanoi: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!”
Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni.” Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: ”Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!” Sen sanottuaan hän nukkui pois.
Evankeliumi
Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 1
Tuli mies, Jumalan lähettämä, hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistajaksi, todistamaan valosta, jotta kaikki uskoisivat siihen. Ei hän itse ollut tuo valo, mutta valon todistaja hän oli.
Todellinen valo, joka valaisee jokaisen ihmisen,
oli tulossa maailmaan.
Maailmassa hän oli,
ja hänen kauttaan maailma oli saanut syntynsä,
mutta se ei tuntenut häntä.
Hän tuli omaan maailmaansa,
mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan.
Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan,
hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi,
kaikille, jotka uskovat häneen.
He eivät ole syntyneet verestä,
eivät ruumiin halusta,
eivät miehen tahdosta,
vaan Jumalasta.
Sana tuli lihaksi
ja asui meidän keskellämme.
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan,
kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa.
Hän oli täynnä armoa ja totuutta.
Saarna
Olemme adventtina odottaneet Jeesuksen tulemista meidän luoksemme. Niin odotti Johannes Kastajakin, joka päivän evankeliumin mukaan tuli todistajaksi, jotta kaikki uskoisivat joulun sanomaan. Johannes saarnasi ja vaati kansalta parannusta ja katumusta, ja tämä koitui lopulta hänen kohtalokseen. Johannes raivasi tietä Jeesukselle. Ja hän antoi henkensä siinä työssä.
Pimeän voima meissä ihmisissä on sellainen että, kun se saa vallan pystymme uskomattoman pahoihin tekoihin. Sen näemme marttyyrien kertomuksissa. Joulun sanoma on kuitenkin valosta. Jeesuksesta, hänestä, joka tuo Jumalan pyhyyden ja rakkauden maailmaan. Pimeys ei koskaan pärjää valolle. Pienikin valo työntää pimeyden tieltään. Kuitenkin tämä vertauskuva ei ole täydellinen. Tässä maailmassa on sellaista pahuutta, luonnolista ja moraalista, joka voi aiheuttaa suurtaa kärsimystä ja jopa kuoleman. Evankeliumin sanoma Jumalan kirkkaudesta Jeesuksessa on kuitenkin saanut monet ihmiset seuraamaan häntä jopa henkensä menettämisen uhalla.
Että maailmassa on pahaa on meille kaikille tuttua. Mutta niin on myös että maailmassa on hyvää. Raamatun mukaan kaikki hyvä ja valoisa on Jumalan lahja meille. Ja näistä kaikista lahjoista suurin on Jeesus itse. Hän on maailman valo. Hänessä on kirkkaus jonka Isä antaa ainoalle Pojalle.
Ja hän oli täynnä armoa ja rakkautta. Tähän pimeään maailmaan Jumala lähetti kirkkaimman valon, poikansa, Jeesuksen Kristuksen. Ja tähän maailmaan, mikä oli pahan vallassa, hän toi mukanaan armoa ja rakkautta. Nämä ovat kaksi asiaa mihin kristityn elämä ja toivo perustuu. Elämme armossa. Uskomme syntiemme anteeksiantamukseen. Meillä on kaikki hyvin Jumalan kanssa. Uskomme myös armon voimaan ihmissuhteissamme. Siinä missä pimeys tuo mukanaan vihaa ja riitaa, valo näyttää armon tietä. Ja me elämme rakkaudessa. Jumalan rakkaudessa, joka antaa meille joka päivä uusia voimia. Ja rakkaudessa koko luomakuntaa kohtaan. Tiedämme, että rakkaudessa piilee kuolemaakin vahvempi voima.
Ja tämän opimme Jeesukselta. Häneltä joka syntyi Beetlehemissä, ja laitettiin seimeen. Se valo minkä hän toi mukanaan on muuttanut maailmaa. Vielä, tietysti, maailmassa on pimeyttä. Mutta jos häneen on uskomista, ja luulen että on, voimme luottaa siihen että valo voittaa. Että maailmassa ja meissä oleva pimeys ei ole lopullista, vaan armon ja rakkauden valossa on voima poistaa meistä ja koko maailmasta kaiken pahan.
Tunnustakaamme siis uskomme häneen, joka on maailman valo ja toivo.