Aam. 4: 12-13
2. Piet. 3: 8-14, 18
Matt. 25: 1-13
Onko sinulle koskaan käynyt niin, että autosi yhtäkkiä pysähtyy tielle, kun bensa on lopussa? Siinä tilanteessa käydään nopeasti läpi aika monta tunnetilaa, suurin osa niistä tunteista vähemmän mukavia.
Tämän päivän evankeliumissa Jeesus puhuu viidesta tyhmästä morsiusneidosta. Näillä ei ollut bensaa alkuunkaan. Ne yrittivät lähteä matkalle tekemättä valmisteluja.
Viisi viisasta morsiusneitoa olivat tuoneet sen verran bensaa mitä tarvitsivat matkaa varten, mutta ei enemmän.
Ne viisi viisasta pääsivät matkaan, mutta tyhmät jäivät paikalleen.
Tämä kertomus voi tuntua ankaralta. Kyllähän normaalissa tilanteessa sulhanen olisi päästänyt myös myöhäitä vieraitaan sisälle. Miksi tässä tapahtuu näin?
Ensinnäkin, huomatkaa, että tämä on vertaus, eikä vertausta kannata yli-tulkita. Toiseksi, teksti puhuu kirkosta. Nämä ovat ne jotka ovat matkalla sulhasta vastaan. Mutta jotkut niistä eivät ole valmistautuneita. Morsiusneitojen tehtävänä on ottaa vastaan sulhanen, kun hän tulee. Tämä siis tarkoittaa, että jotta tehtävä onnistuisi piti olla öljyä mukana. Mutta he toivat vain lampun.
Luulen että tässä puhutaan tyhjästä uskosta. Usko joka on sen muotoinen, että tullaan kirkkoon tai puhutaan hienosti uskon asioista, mutta ei eletä valossa.
Tyhmät morsiusneidot luulivat, että sulhaselle oli tärkeää vain se, että asiat näyttivät hyvältä ulkoa. Mutta sulhanen halusikin sitä sisäistä. Ja he yrittivät lainata sitä muilta, mutta sitä ei voi lainata. Toisen uskoa ja elämää ei voi lainata. Meidän pitää itse elää elämämme, myös Jumalan edessä.
Ja kun he olivat levänneet vähän aikaa, kun matkanteko on väsyttävää, tuli sanoma: Sulhanen tulee!
Ja tyhmät morsiusneidot panivat lamppunsa kuntoon viisasten morsiusneitojen kanssa, vaikka he tiesivätkin, että niissä ei ollut öljyä! Vielä vaan yrittivät vain ulkoisella muodolla tuoda sitä tarvittavaa valoa!
Ja he pyysivät viisasten öljyä, mutta uskoa ei voi noin vain antaa toiselle. Sisäinen elämä ei synny kuin omassa sydämessä. Halu elää Jumalan tahdon mukaan, tehden hyvää, rakastaen ja siunaten, ei tule ulkoa, vaan sisältäpäin, kun sallimme pyhän Hengen herättää sen meissä.
He yrittivät saada öljyä. Lähtivät etsimään sisältöä tyhjiin lampunkuoriinsa. Mutta suunnitelma ei onnistu, kun sulhanen on jo tullut se näyttää olevan liian myöhäistä. ”Totisesti, minä en tunne teitä!”, hän sanoi.
Jos tämä kauhistuttaa sinua, niin ole rauhassa. Kauhistus on aivan oikea reaktio tähän vertaukseen. Kieli tässä on niin vahvaa, koska on äärimmäisen tärkeää, että ymmärrämme, että usko ei ole ulkoinen asia, vaan sisäinen. Jumalalle on tärkeämpää, että etsimme Hänen tahtoaan, että rakastamme toisia ja tuomme rauhaa, kuin että ylläpidämme tyhjää, merkityksetöntä uskontoa.
Vertaus on tärkeä meille myös toisesta syystä. ”Valvokaa! Kukaan ei tiedä aikaa.” Se voi tapahtua milloin tahansa, eikä kukaan pysty arvaamaan, milloin. Valvokaamme siis, hengellisessä tarkoituksessa. Etsikäämme jatkuvasti sydämen yhteyttä Jumalaan.
Jumalan sydämestä tulvii meitä kohtaan elämää, rakkautta ja armoa. Tie tähän, aitoon Isän sydämeen, on Kristuksen kautta auki. Meidän ei tarvitse mitenkään ansaita sitä rakkautta, vaan saamme vapaasti ottaa sen vastaan, uskon kautta. Siinä on merkityksellisen ja autuaan elämän lähtökohta. Kun olemme lähellä Jumalaa meidän uskonto ja elämä ei ole vain ulkoista muotoa vaan siinä on oikeaa sisältöä.
Oletko joskus yrittänyt käynnistää autoa jossa ei ole bensaa? Ei auta paljon. Auton tankissa pitää olla bensaa, muuten se on melko hyödytön. Ja Jumalan taloudessa bensa on ilmaista jokaiselle, joka haluaa tankata.